Meri tuo – meri vie

Vänö on aina elänyt merestä ja merelle. Saari sijaitsee ulkosaaristossa tärkeän historiallisen merenkulkureitin varrella, ja vuosisatojen ajan laivat ovat kulkeneet sen vesillä – osa niistä myös haaksirikkoutunut. Tunnetuimpia hylkyjä ovat Liitupiippu ja Alfred, joiden tarinat muistuttavat meren arvaamattomuudesta.

Meren kutsu on vienyt saaren lapsia kalastajiksi ja merimiehiksi, joiden matkat ovat ulottuneet Australiaan, Kap Hornin ympäri ja Amerikkaan asti. Kylässä on eletty kalastuksesta aina 1980-luvulle saakka. Silakkaa pyydettiin uloimpien luotojen kalamajoilla, ja saalista vietiin elävänä sumppuveneillä markkinoille Tukholmaan, Tallinnaan, Turkuun ja Saloon – tai säilöttiin suolattuna. Myöhemmin pitkät siimat toivat turskaa, ja silakkaa pyydettiin trooleilla ja verkoilla. Kalastus on sittemmin hiipunut, mutta meren merkitys ei ole kadonnut.

Saaristossa meri on kulkuväylä siinä missä mantereella tiet. Yhteysalus on saaren elämänlanka, joka mahdollistaa asumisen Vänöllä myös ilman omaa venettä. Kylän tärkeimmät reitit ovat olleet vesillä, ja vasta 2000-luvulla kyläläiset rakensivat omin voimin ensimmäiset tiet. Aiemmin tavarat ja ihmiset liikkuivat veneillä, ja satamat sekä laiturit olivat saaren tärkein infrastruktuuri. Koko ulkoaariston jätehuollostakin vastasi vänöläinen Totte Pellas, joka kiersi ulompia saaria Tilda-veneellään. Nykyisin homman hoitaa Pidä Saaristo Siistinä ry:n Roska-Roope.